Mobiilikirkko

Kirkkosali — täynnä symboliikkaa

Kirkkotaiteessa käytetty symboliikka voidaan ryhmittää esimerkiksi luku-, väri-, kirjain-, attribuuttisymboliikkaan. Näitä voivat olla muun muassa:

- Kynttilöiden lukumäärä
- Liturgiset värit
- Kirjainsymbolit alfa ja omega
- Kristuksen vertauskuvat: risti, kukko
- Kristus-monogrammi
- Pyhimysten attribuutit eli tunnusmerkit: avain, ehtoollis kalkki, halsteri, kirja, miekka jne.

Kuinka monta pyhää symbolia löydät kirkosta?

Alfa ja omega
Tavallisessa puhekielessä kuulee usein korostettavan jonkin asian tärkeyttä sanonnalla: ”tämä on kaiken A ja O”. Se juontuu Ilmestyskirjaan, jossa Jeesus Kristus sanoo: ”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” (Ilm. 22:13) Kreikan kielen kirjaimet alfa ja omega ovat aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain, alku ja loppu.

Ankkuri
Ankkuri on kuva uskosta ja toivosta, joka kestää kuolemankin yli. Kastettu ihminen saa olla varma, että Jumala ei häntä koskaan jätä. Toivo on lujasti ankkuroitunut Jumalan hyvyyteen ja uskollisuuteen.

Avaimet
Apostoli Pietari kuvataan usein avaimet kädessä, sillä Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus sanoi Pietarille: ”Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet.” Pietari on kreikaksi Petros. Nimi pohjautuu sanaan petra, kallio.

Kala
Ensimmäisiä kristittyjä vainottiin. He loivat salakielen, jonka avulla he tunnistivat toisensa. Vanhimmat tunnukset olivat niin ovelia, että vain asiaan vihkiytyneet ymmärsivät ne. Kreikankielinen kalaa tarkoittava sana ikhtys on tällainen salamerkki, josta kristityt tunnistivat toisensa. Sen kirjaimista muodostuu ilmaisu Iesous Khristos Theou Hyios Soter eli Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja. Nykyisin moni kristitty käyttää kalasymbolia korvakoruissaan tai auton takapuskurissa koristeena.

Karitsa
Jeesus on usein kuvattu Jumalan karitsana (lat. Agnus Dei), joka ottaa pois maailman synnit. Karitsan pään ympärillä on sädekehä. Se kertoo taivaallisesta kirkkaudesta ja jumalallisesta kuninkuudesta. Karitsa kantaa voitonlippua. Se tarkoittaa, että kuolema on voitettu, ja ihmisille on avautunut pääsy Jumalan luo.

Kristus-monogrammi
Sana monogrammi tarkoittaa nimikirjainsommitelmaa, jossa kirjaimet on liitetty niin yhteen, että kokonaisuus näyttää yhdeltä kirjaimelta. Monet hallitsijat käyttivät omasta nimestään muodostettua monogrammia kolikoissa ja mitaleissa. Kristus-monogrammissa on sanan Kristus (kreikaksi Khristos) kaksi ensimmäistä kirjainta. Symboli muodostuu suomen aakkosten X- ja P-kirjainten näköisistä kreikan aakkosten kirjaimista khii ja rhoo. Kristus on suomeksi Voideltu. Sanan heprealainen vastine on Messias.

Kolmiosilmä Pyhällä Kolminaisuudella tarkoitetaan yhtä Jumalaa, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Nämä kolme Jumalan persoonaa kuuluvat yhteen, ja siksi Jumalaa on kuvattu tasasivuisena kolmiona. Kolmion sisäpuolelle on joskus kuvattu silmä – Jumala näkee kaiken.

Kukko
Kukkoa on kirkkotaiteessa ja rakennuksissa käytetty valvomisen vertauskuvana. Se muistuttaa myös Jeesuksen sanoista Pietarille: ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.”

Kynttilät
Kynttilän liekki kuvaa Jeesuksen jumaluutta, pimeyden voimista voiton saanutta Kristusta. Kynttilöitä käytetään niin jumalanpalveluksissa, kastetoimituksissa kuin hautajaisissa. Jumalanpalveluksissa alttarikynttilöiden lukumäärä vaihtelee kirkkovuoden mukaan:

1 kynttilä
Jumalan ykseyden symboli.

2 kynttilää
Jumalan sanan kaksi puolta: laki ja evankeliumi. Kristuksen ihmisyys ja jumaluus.

3 kynttilää
Jumalan kolmiyhteys Isä, Poika ja Pyhä Henki.

6 kynttilää
Suuret Kristus-juhlapäivät.

7 kynttilää
Piispan vierailu; seitsemän Pyhän Hengen lahjaa (Herran henki, viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden tunteminen, Herran pelko).

9 kynttilää
Hengen hyvät ja huonot hedelmät (Paavali: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä – itsekkyys/siveettömyys, epäjumalat, vihamielisyys, eripuraisuus, riidat, kateus).

12 kynttilää
Ikuisen täydellisyyden luku; kaksitoista apostolia; helluntain kynttilät.

Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa kynttilän valo viittaa erityisesti Kristuksen ihmiseksi tulemiseen ja Neitsyt Mariaan. Ortodoksisessa kirkossa kynttilöitä on käytetty alusta alkaen.
Tuohus (kapea mehiläisvahakynttilä) oli alkujaan kastekynttilä. Palava tuohus kuvaa rukousta, tuohuksen valo hengellistä valistusta ja sen puhtaus rukoustunteitamme ja toiveitamme.
Lampukka on ikonin edessä poltettava öljylamppu. Suitsuttaminen kuuluu osana ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Suitsuttaminen toistuu palveluksen aikana useita kertoja. Suomen ortodokkepihka tuodaan pääasiassa Kreikasta. Ks. Lähetyskynttelikkö.

Kyyhkynen
Valkoinen kyyhkynen on suosittu kuva Pyhästä Hengestä. Raamatussa kerrotaan, että kun Johannes oli kastanut Jeesuksen Jordan- virrassa, tämä näki vedestä noustessaan Jumalan Hengen laskeutuvan alas ”kyyhkysen tavoin” ja asettuvan hänen päälleen. Taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Jos kyyhkysellä on nokassaan öljypuun lehvä, se muistuttaa Nooan arkista: kyyhkynen toi Nooalle tiedon maan löytymisestä.

Käärme
Kiusaaja on kuvattu monissa ikoneissa ja muussa kirkkotaiteessa käärmeeksi, pahan edustajaksi. Ensimmäisen kerran käärme esiintyy Raamatun alussa luomiskertomuksessa. Se houkuttelee Eevan rikkomaan Jumalan käskyä. Paratiisin keskellä olevan puun hedelmiin ei saanut koskea.

Liekki
Yksi Jumalan Pyhän Hengen kuvista on liekki. Se on kirjottu ehtoollismaljaa peittävään liinaan. Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset saivat helluntaina Jerusalemissa Pyhän Hengen. Raamatun mukaan heidän jokaisen pään päällä nähtiin liekki ja he osasivat Hengen vaikutuksesta puhua Jeesuksesta myös vieraskielisille ihmisille.

Paimen
Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen hyvä paimen”. Paimen pitää huolta laumastaan, kantaa heikkoja ja suojelee niitä vaaroilta. Paimen haluaa omilleen kaikkea hyvää ja tahtoo, että he eläisivät hyvän elämän.

Vihkiristi
Katolisena aikana piispa merkitsi kirkkorakennusta käyttöön otettaessa öljyllä seiniin kaksitoista ristiä muistona kirkon vihkimisjuhlasta.

Liturgiset värit
Liturgisilla väreillä tarkoitetaan kirkkotekstiileissä käytettäviä värejä, jotka vastaavat kirkkovuoden aikoja, juhlapäivien ja kirkollisten toimitusten luonnetta.

Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta ja puhtautta.

Punainen on Pyhän Hengen, veren, tulen ja todistuksen väri.

Vihreä kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta on myös elämänvoiman ja kasvun väri.

Violetti on katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen väri.

Musta on kuoleman, surun ja katoavaisuuden väri.

Tekstiileissä voi olla erilaisia kuvioita ja kirjaimia, jotka viittaavat ennen muuta Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Ristinmerkki
Ristinmerkin tekeminen on rukouksen muoto. Sitä käytetään ortodoksisessa, katolisessa ja kasvavassa määrin myös luterilaisessa kirkossa muun muassa kirkkosaliin tultaessa ja ehtoollisen yhteydessä. Ristinmerkillä kuvataan ihmisen eteen risti, kristillisyyden symboli. Ortodoksit ja katolisen kirkon kreikkalaiskatoliset jäsenet tekevät ristinmerkin koskettamalla kolmella sormella ensin otsaa, rintaa, oikeaa ja lopuksi vasenta olkaa. Roomalaiskatoliset ja luterilaiset tekevät loppuosan toisin päin, eli ensin vasen ja sitten oikea olkapää.

Kirkkobongarin etiketti