Saarnageneraattori 2.0

Hengellistä jargonia satunnaisotannalla. Leikkimielinen saarnageneraattori arpoo sanoja muodostaen näistä osuvan ja ajankohtaisen saarnan.


Eksegeettinen analyysi...homileettinen analyysi...analysoidaan kohderyhmää...kontemploidaan...


"Siitä mistä ei voi puhua, ei myöskään voi vaieta"

Rakkaat ystävät, tänään en puhu kauaa. Kauniiksi aluksi on ensin sanottava, että omatuntomme muistuttaa luottamaan viimeisiä aikoja. Tässä kohdin minä totisesti haluaisin sanoa, että Raamatun totuus vihannoittaa löytämään sielumme tilaa, josta Pyhä Henki todistaa. Aika tavalla on myös niinkin, että Jumalan tahto valistaa virtauttamaan suruttomuutta, minkä toivottavasti muistat vielä täältä lähdettyäsikin. Yhtä kaikki saamamme esimerkki vapauttaa tuotteistamaan elävää kristillisyyttä sekä antamaan omastamme. Miksiköhän on niin, että kristilliset perusarvot käskee kelpuuttamaan toivottomuutta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Aralla ja kyselevällä mielellä olen miettinyt, että velvollisuutemme saattaa oppimaan uskonvarmuutta. Siksi jumalallinen kaitselmus vanhurskauttaa meitä kaikkia löytämään hengellistä kotiamme, mikä sanomattakin on selvää. Siksikin vanha Aatamimme johtaa uskonyhteisöjä rakentamaan toivottomuutta, aamen. Raamatussa myös todetaan, että hengellinen palveluvirkamme kutsuu näkemään ja tuntemaan täyteyttä. Mutta tämäkin on hyvä nähdä, että inhimillinen järkemme vie meitä kaikkia etsimään yhdessä täyteyttä, mitä ei voi koskaan liian vähän painottaa. Kristinuskon voima on siinä, että katoavaisuus kannustaa sinua ohjaamaan lähimmäisiämme.

Raamattu opettaa, että lapsenusko velvoittaa ammentamaan lapseutta. Tavallaankin vanha ihmisemme johdattaa kohtaamaan rikkinäisyyttä eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kaiketi myös lapsenusko johdattaa kilpailemaan johtajuutta ja kaikkea muuta sellaista. Jotenkin vain luulisin, että lähimmäistemme hätä muistuttaa kaikkia palvelemaan lähimmäistemme hätää ja näin minäkin sen mielelläni tahtoisin nähdä. Nähdäkseni vanha Aatamimme kantaa uskonyhteisöjä saavuttamaan kirkkoa sekä antamaan omastamme. Mieluisasti totean myös synnintuntomme johdattaa uskonyhteisöjä virvoittamaan toivottomuutta puhumattakaan, että näkökulmamme jäisi vain tähän.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että karismaattisuus edesauttaa kärsimään lähimmäisiämme. On oikeastaan aika merkillistä, että lain alaisuus lunastaa täyteyttämään lähimmäistemme hätää. Vanhastaan synnintuntomme lunastaa kaikkia janoamaan lähimmäistä. Yhtä kaikki lapsenusko vihannoittaa sinua uskomaan tulevia sukupolvia, mutta tämä ajatus ei ole ainoa mahdollinen vaihtoehto. Tästäkin syystä pelastuksemme nostaa lieventämään rikkinäisyyttä, mistä aikaisemminkin on ollut puhetta. Siksi uskomme uudistaa varustamaan lähimmäistä, minkä olemme isiltämmekin oppineet.

Vielä jos jaksatte muutaman ajatuksen joka tuli mieleeni, sillä minusta lopultakin on selvää, että Jumala johtaa pohjustamaan lapseutta. Mitä tästä voimme oppia? Ainakin sen, että pyhityksemme saattaa kärsimään taivasten valtakuntaa, sehän on selvää. Sen takia perisynnillisyys nostaa valistamaan taivasten valtakuntaa, vaikkei se aina siltä tuntuisikaan.

Kirjoita teksti uudestaan


Mobiilikirkkoon


Translate: