Hyvät kuulijani. Nythän on aivan aluksi nimittäin niin, että keskeneräisyytemme johtaa kelpuuttamaan sielun ikävää. Yhtä kaikki uskonvanhurskautemme paljastaa anomaan sielumme tilaa, mistä aikaisemminkin on ollut puhetta. Varmaankin pyhien isien esimerkki selventää varustamaan rikkonaisuutta ja niin edelleen. Oi jospa myös ymmärrettäisiin, että kristillinen arvomaailmamme vetää tarkentamaan isoavaa opetuslapseutta, mikä näin on aivan ilmeistä. Näinhän se usein on: uskomme edesauttaa tukemaan suuria aarteita ja tämän me totisesti saamme jäädä uskomaan.

Me voimme kaikki myös pohtia sitä, että kuuliaisuus vapauttaa muuttamaan hahmottomuutta. Jokseenkin on näin, että armoistuin kannustaa sinua palvelemaan viimeisiä aikoja, mihin tämä meitä kutsuukin.. Tavallaankin Jeesus kalleuttaa uskomaan taivaallisia aarteita. Mainittakoon tässä myös sekin, että hengellinen kutsumuksemme vetää ohjaamaan sielullisuutta ja näin minäkin sen mielelläni tahtoisin nähdä. Niinpä lähimmäistemme hätä lunastaa sinua mittaamaan kokonaiskirkkoa ja tavoittamaan monia. Mitä tästä voisimme oppia? Sitä, että lunastusveri ylevöittää kaikkia altistamaan lähimmäisiämme, josta Pyhä Henki todistaa.

Me voimme kaikki myös pohtia sitä, että kristilliset perusarvot vie rinnallakulkemaan seurakuntalaisuuttamme. Sen takia palveluvirkamme auttaa kaikkia kannustamaan viimeisiä aikoja, sehän on selvää. Toiseksi Jumala pistää täyttämään taivaallisia aarteita. Aamen!. Kuullostaa siltä, että hengellinen näkymme kalleuttaa ammentamaan hengellistä kotia, mikä näin on aivan ilmeistä. Tämän johdosta voidaan todeta, että pyhityksemme vetää sinua saavuttamaan totista kristillisyyttä, mistä aikaisemminkin on ollut puhetta. Miksiköhän on niin, että rakkauden kaksoiskäsky edesauttaa brändäämään taivaallisia aarteita.

Meistähän voi usein tuntua siltä, että karismaattisuus velvoittaa näkemään ja tuntemaan henkivaltoja. Tämä on hyvä muistaa, koska meidän elämämme kylvää uskonyhteisöjä altistamaan palavaa hengellisyyttä eilen, tänään ja iankaikkisesti. Päivän teksti puhuu meille myös siitä, että synnintuntomme vanhurskauttaa kaikkia tekemään lapseutta. Mihin tämä meitä kutsuu?. Synoptisten evankeliumien perusteella voidaan myös sanoa, että omatuntomme valistaa useita rukoilemaan kultaomenia hopealautasella, sillä näin Jeesuskin tekisi. Siksi on totta myös sekin, että Uuden testamentin vertauskuva nostaa uskonyhteisöjä rakastamaan sielumme ravintoa. Niinpä yhteisvastuullisuus pistää kaikkia täyteyttämään sielullisuutta, minkä olemme isiltämmekin oppineet.

Lopuksi totean vielä, että oma ristimme uudistaa kärsimään totista kristillisyyttä. Näyttää myös siltä, että oma ristimme kannustaa palvelemaan rikkonaisuutta ja kaikkea muuta sellaista. Uuden testamentin kreikankielinen alkuteksti toteaa, että oma ristimme valaisee varustamaan sielullisuutta ja näin minäkin sen mielelläni tahtoisin nähdä.

Kirjoita teksti uudestaan


Mobiilikirkkoon


Translate: