Rakkaat ystävät, tänään en puhu kauaa. Kauniiksi aluksi on ensin sanottava, että hengellinen palveluvirkamme vie meitä kantamaan taakkoinamme palveluvirkaamme. Näin sanoessani toki tiedän, että armoistuin innoittaa ottamaan suruttomuuttamme ja mitä Herra haluaa meille ilmoittaa. Kuullostaa siltä, että Jumala kehoittaa katsomaan kultaomenia hopealautasella sekä antamaan omastamme. Jokseenkin on näin, että jumalallinen kaitselmus johtaa näkemään hengellisillä silmillämme ontologiaa, mihin tämä meitä kutsuukin.. Siksikin synnintuntomme vihannoittaa vahvistamaan katoamattomia arvoja. Totisesti!.

Hengellisestä näkökulmasta katsoen usko, toivo ja rakkaus pistää rukoilemaan tulevia sukupolvia. Mikä siis neuvoksi? Minusta ainoa oikea vaihtehto on, että Uuden testamentin vertauskuva johdattaa tiimiyttämään diakonista vastuuta ja mitä Herra haluaa meille ilmoittaa. Samoin omatuntomme virvoittaa kilpailemaan taivasten valtakuntaa ja kaikkea muuta sellaista. Niinpä tänään lain alaisuus virvoittaa osallistamaan omaatuntoamme, mistä aikaisemminkin on ollut puhetta. Erityisesti meidän elämämme johtaa rukoilemaan suruttomuutta ja niin edelleen. Varmaankin Jeesus kumpuaa ammentamaan totista kristillisyyttä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Siksikin voidaan sanoa, että Raamatun totuus paljastaa varustamaan hengellistä kotiamme. Varmasti karismaattisuus edesauttaa sinua uskomaan isoavaa opetuslapseutta ja näin on myös meidän ihmisten elämässä. Kuitenkin omatuntomme kylvää uskonyhteisöjä kasvattamaan ulkokultaisuutta, jos näin voi sanoa. Uskoakseni Jumalan tahto selventää rohkeuttamaan kasvatustehtäväämme ja näin on myös meidän ihmisten elämässä. Siksikin vanha aatamimme kannustaa useita toivomaan hengellistä kotia, jos näin voi sanoa. Mutta nytpä armoneuvo armoittaa uskonyhteisöjä saavuttamaan seurakuntaa, mistä olemmehan kaikki samaa mieltä.

Me voimme kaikki myös pohtia sitä, että syntivelkamme saattaa kantamaan täyteyttä. Sanassakin sanotaan toisaalta että jumalallinen kaitselmus velvoittaa kohtaamaan elämässämme sinua ja minua, mistä aikaisemminkin on ollut puhetta. Erityisesti kristillinen arvomaailmamme saattaa uskomaan todeksi sielumme ravintoa ja osallistamaan toinen toisiamme. Itse asiassa Uuden testamentin vertauskuva nostaa useita jalkauttamaan suruttomuutta, mihin tämä meitä kutsuukin.. Tämä on hyvä muistaa, koska syntivelkamme vie meitä meitä kaikkia lieventämään taivaallisia aarteita ja mitä Herra haluaa meille ilmoittaa. Suokoon Jumala, että armoistuin saattaa uskonyhteisöjä vanhurskauttamaan lähtökohtia mutta myös antamaan omastamme.

Siunatuksi lopuksi totean vielä, että armoneuvo innoittaa katsomaan katoamattomia arvoja. Kuullostaa siltä, että lapsenusko kantaa kipuamaan omaatuntoamme ja tekemään tässä parhaamme. Vanhastaan inhimillinen järkemme ylevöittää uskomaan todeksi seurakuntaamme, mikä näin on aivan ilmeistä.

Kirjoita teksti uudestaan


Mobiilikirkkoon


Translate: