Mobiilikirkko
Bongaa kirkko
Kirkon osia - mitä kirkosta löytyy
Kirkon etuosa eli kuori on kirkkosalin
keskus. Se on paikka,
jossa Jumala on erityisellä tavalla
seurakunnan keskellä. Kuorin
keskeinen osa on alttari. Alttari
on pöytä, jonka ympärille seurakunta
kokoontuu nauttimaan ehtoollista.
Alttarikaiteen ääreen
polvistuminen ilmaisee syvää
luottamusta ja yhteyden kaipuuta
Jumalaan. Vanhastaan alttarikaide
on ollut puolikaaren muotoinen.
Se kuvaa käsitystä, että
pyhää ehtoollista viettävät seurakunnan
kanssa yhdessä myös
poisnukkuneet eli näkymätön
seurakunta.
Reformoidussa ja luterilaisessa
kirkkorakennuksessa on yksi
alttari, eikä kuoria ole erotettu
kirkkosalista. Roomalaiskatolisessa
kirkkorakennuksessa on
useita alttareita: pääalttari ja sivualttareita.
Kuori on erotettu aidalla
muusta kirkkosalista. Myös
sivualttareilla saattaa olla oma
erotettu kuori. Ortodoksisessa
kirkkorakennuksessa on ikonostaasi,
ikoneista ja kolmesta ovesta
muodostuva seinäke, joka rajaa
kuorin ja kirkkosalin.
Sakramentit ovat kirkon pyhiä toimituksia. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Roomalaiskatolisen kirkon sakramentteja ovat kaste, vahvistus (konfirmaatio), eukaristia (ehtoollinen), parannus (rippi), papiksi vihkiminen, avioliitto ja sairaiden voitelu Ortodoksisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä ei ole vakiintunut, mutta sakramenteiksi luetaan samat toimitukset kuin katolisessa kirkossakin: kaste, mirhavoitelu (vastaa konfirmaatiota), ehtoollinen, katumus, pappeus, avioliitto ja sairaanvoitelu.
Kastemalja
Kaste on sakramentti, ja kasteen
kautta lapsi liitetään kirkon jäseneksi.
Kastemalja sijaitsi katolisen
uskon aikana kirkon pääoven
vieressä. Uskonpuhdistuksen jälkeen
kasteen paikaksi tuli kirkon
kuori.
Krusifiksi
Krusifiksi on veistos, joka esittää
ristiinnaulittua Kristusta, kristinuskon
ydintä. Siinä, missä tyhjä
risti viittaa ylösnousemukseen,
kuvaa ristiinnaulittu Kristus Jumalan
antamaa uhria. Krusifikseissa
Jeesuksen pään yläpuolella
on usein sijoitettu kirjaimet INRI.
Se on lyhennys latinankielisestä
tekstistä Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum,
Jeesus Nasaretilainen
juutalaisten kuningas. Krusifiksit
ovat käyttötarkoituksensa mukaan
erikokoisia: triumfikrusifikseja,
kulkuekrusifikseja ja alttarikrusifikseja.
Saarnatuoli
Uskonpuhdistuksen jälkeinen
vuoden 1571 kirkkojärjestys velvoitti,
että jokaiseen kirkkoon
piti rakentaa saarnatuoli. Saarnassa
pappi selitti kirkon uutta oppia
kansalle kansan kielellä. Elämän
lyhyyttä ja katoavaisuutta on kuvattu
kirkoissa tiimalasin avulla.
Saarnatuolin tiimalasit mittasivat
saarnan kestoa, joka sai olla
enintään tunnin. Kun hiekka oli
valunut loppuun, saarna sai loppua.
Nykyisin kuorissa on lukupulpetti,
josta maallikot voivat
lukea jumalanpalvelukseen kuuluvia
tekstejä.
Urkuparvi
Uruilla on pitkä historia. Alun perin
urut olivat maallinen soitin ja
niitä käytettiin muun muassa sirkuksissa.
Varhaisen kirkon johtajat
jopa tuomitsivat urut turmeluksen
soittimina. 800-luvulta
lähtien urkuja alettiin vähitellen
sijoittaa kirkkoihin. Nykyään jokaisessa
luterilaisessa kirkossa
on urut. Aluksi ne sijoitettiin
kirkon takaosaan urkuparvelle.
Kirkkourut ovat nykyisin tärkein
jumalanpalveluksissa käytetty
soitin. Ortodoksisessa kirkossa
ei ole soittimia. Erityisesti ortodoksisen
uskon mukaan ihmisääni
on soittimista jaloin.
Kirkon ovi
kuvaa pyhän ja maallisen erottamista
ja siirtymistä elämänvaiheesta
toiseen tai elämästä kuolemaan.
Kirkon eteisen kautta
astutaan kirkkosaliin.
Keskikäytävä eli keskilaiva
Kirkkosalissa kirkonkäytävää kävellessään
on ihminen pyhällä
tiellä, ”via Sacra”. Sitä pitkin sanan
ja ehtoollisen sakramentin
vahvistamina vaelletaan kohti taivasta.
Kirkon katto
kuvaa Jumalan suojelevaa voimaa
ja katon alle pääseminen
suojapaikan löytymistä.
Kirkon katto
kuvaa Jumalan suojelevaa voimaa
ja katon alle pääseminen
suojapaikan löytymistä.
